Reissun suunnittelu alkoi reittisuunnittelulla, johon vaikutti ensisijaisesti edellisenä vuonna tehty autoreissu Norjaan. Koska teimme viimekesänä vastaavanlaisen ajoreissun Suomen läpi kohti Lappia, Pohjois-Norjaa ja lofootteja ja taitoimme kotimatkan koko Ruotsin lävitse, tällä kertaa halusimme ajaa pohjoiseen Norjan puolelta. Koska viimevuonna ajettu Pohjois-Norjan rannikkoreitti oli häikäisevän upea, halusimme ehdottomasti nähdä mitä Norjan länsirannikolla olisi meille tarjottavanaan.
Rannikkoreitin valintaan vaikutti myös se, että reissumme starttasi Tukholmasta, jossa työskentelin Nordjobbarina kesän ajan. Puolisoni ja reissukumppanini tuli autolautalla Turusta Tukholmaan, josta starttasimme reissumme yhdessä sunnuntaina 4.8.2019. Koska aloituspisteeksi valikoitui Tukholma, halusimme sisällyttää reittisuunnitelmaan myös Göteborgin, Oslon, Bergenin, Ålesundin ja muita Norjan pienempiä rannikkokaupunkeja. Tämä siitäkin huolimatta, että se lisäsi ajokilometrejä lähes 2000 kilometrillä. Tiedostimme kuitenkin, että ajotahdista tulisi tiivis, koska aikaa meillä olisi käytettävissä vain kaksi viikkoa. Tarkoituksenamme oli kotiutua viimeistään lauantaina 17.8.
Ajosuunnitelman lukkoon lyötyämme aloimme suunnitella ruokailuita tulevalle kahdelle viikolle. Aiemmilla reissuilla olen kuivannut välipalat ja vaellusruoat vaelluksia varten. Vaikka kuivaaminen on ollut todella työlästä kiertoilmauunissa ilman asianmukaista hyötykasvikuivuria, olen kokenut sen vaivan arvoiseksi valinnanvaran, ruoan maukkauden, ravintoarvojen ja pienen painon sekä hyvän pakkautuvuuden vuoksi. Koska minulla ei ollut Ruotsissa käytössä kiertoilmauunia, meidän tuli pärjätä tällä reissulla kaupasta saatavilla kuivaruoilla, jotka olisivat helppoja keittää pitkien ajopäivien tai vaelluspäivien aikana.
Ruoat
Aamu-, väli- ja iltapaloja sekä autossa napostelua varten ostimme 30 kpl valmiita pikapuuropusseja, pakastekuivattuja marjoja, hedelmiä ja hilloa niin puuroa kuin lettujakin varten sekä teetä ja iskukuumennettua rasvaista maitoa herkkukaakaota varten. Lisäksi ostimme Suomesta riisikakkuja, ruis- ja linssisipsejä sekäRuoaksi ostimme 14 valmiasateria pussia, joista kuusi myllärin valmiita kaura-ateria-annospusseja, joista riittäisi pussin ohjeen mukaan 2-4 hengelle. Otimme kaksi kutakin makua. Niistä suosikkejamme olivat texmex ja tomaatti, joita tuunasimme vaihtelevasti tomaatilla, paprikalla, jalopenoilla. Myös maissi ja pavut olisivat sopineet pataan ja lisänneet annoksen ruokaisuutta. Näistä kolmesta tikka Masala sen sijaan ei ollut mieleemme. Lisäksi pakkasimme reissulle mukaan 6 valmispastapussia ja 3 pakettia eli 9 pussia lämmin kuppi tomaattikeittoja, joita käytimme pääasiassa pastakastikkeena.
Mitä tulee edellä mainittujen pakkaamiseen, niin kaura-ateria-ainekset kuin valmispastapussitkin veisivät rinkassa melko paljon tilaa alkuperäispakkauksissaan, joten suosittelisin siirtämään ne erillisiin pienempiin minigrip-pusseihin. Kaura-ateria-ainekset voi samalla jakaa puoliksi kahden hengen annospakkauksiin, sillä niistä riittää kahdelle hengelle kahteen annokseen. Koska olimme liikkeessä autolla, eikä meillä ollut tiedossa muutamaa päivää pidempiä patikointeja, ruokien paino eikä pakkautuvuus ollut tässä tilanteessa ensiarvoisen tärkeää, toisin kuin pidemmillä vaelluksilla.
Tulevaisuudessa emme kuitenkaan ottaisi kaura-ateria-aineksia mukaan vaelluksille, sillä niiden keittäminen trangialla vei kohtuullisen paljon aikaa. Lisäksi ne kaipasivat melko paljon lisukkeita maistuakseen ja tuoreksien saati sitten säilykkeiden kantaminen pidemmille vaelluksille veisi rinkasta kohtuuttomasti tilaa. Vettä varten otimme mukaan 10 litran juomakanisterin, josta täytimme rinkkojen juomarakkoja ja auton jalkatilassa olevia puolentoista litran vesipulloja.
Varusteet
Ruokien lisäksi etukäteen tekemiämme hankintoja olivat Haltin kartta ja uusi kaasu trangiaa varten. Muut varusteet meillä oli jo entuudestaan. Mukaan kahden viikon reissulle lähti Fjällrävenin rinkat, 75 litrainen naisten kajka ja 65 litrainen miesten abisko, enkä voi kylliksi olla ylistämättä omaa Kajkaani, joka on painavuudestaan (3,3kg) huolimatta erinomainen kannettava. Uusimme tätä reissua varten myös telttamme, sillä edellinen telttamme oli tilaa vievä, neljä kiloinen kupotiteltta, jossa ei ollut kummoistakaan tilaa varusteiden säilyttämistä varten.Teltan vaihdon myötä teltan pakkauskoko ja paino putosi lähes puolella, mikä on valtava etu tulevia reissuja ajatellen. Teltaksi valikoitui niin ikään Fjällrävenin teltta, tarkemmin Abisko shape 2, joka on kahden hengen tunneliteltta. Teltta selviytyi reissusta mainiosti ja säilyimme kuivana yhdestä yöllisestä myrskystä ja rankkasateista huolimatta. Vielä on kuitenkin itselläni totuttelemista uuden teltan pystyttämisessä, sillä suuremman kokonsa ja erilaisen rakenteensa vuoksi telttapaikan valintaan tulee kiinnittää eritavalla huomiota, verrattuna kupotiteltan itsestään seisovaan rakenteeseen.
Liekö johtunut kosteasta ilmasta, liian vähäisestä tuuletuksesta ja sen myötä tiivistyneestä kosteudesta vai huolimattomasti pingotetusta ulkoteltan kankaasta, sisäteltan kangas oli kostea muutaman yön jälkeen. Tätä ei tapahtunut koskaan edellisen telttamme kanssa, joten vielä pitää hienosäätää teltan pystytyksen kanssa.
Teltassa on vain yksi sisäänkäynti ja se on hieman matalampi kuin aikaisempi telttamme, mikä niin ikään vaatii totuttelua uudessa teltassamme. Teltan absidi eli eteinen on tilava, mutta tavarat vievät huomiota maisemalta jonkin verran, mikä on itselleni isoin miinus, sillä rakastan nukahtaa iltaisin maisemia katsellen. Saatan siis hieman haaveilla tulevaisuudessa tuosta Fjällrävenin abisko view mallista, vaikka olen toki tyytyväinen tähänkin hankintaan, joka on taattua Fjällrävenin laatua. :)
Vaikka tästä postauksesta ei suinkaan ollut tarkoitus tulla seikkaperäinen varusteiden esittelypostaus, esittelen vielä lyhyesti muutaman luottovarusteen, joilla on mielestäni olennainen vaikutus telttailu- ja nukkumismukavuuteen ja siten retken onnistumiseen. Käytössäni on alusta alkaen ollut Scandinavian Outdoorsisn omaan mallistoon kuuluva neljän vuodenajan makuualusta. Vaikka kyseinen alusta vie aivan valtavasti tilaa, se on paksuutensa vuoksi riittävän pehmeä nukuttavaksi sellaisenaan. Neljän vuoden ajan mallina se on myös riittävän lämmin, eikä hohkaa kylymyyttä maasta, eikä se pidä ärsyttävää ääntä ilmalla täytettäviin nukkuma-alustoihin verrattuna.
Alusta on myös makuualustojen halvimmasta päästä, joten en ihan hevillä harkitse vaihtavani sitä muuhun malliin. Sanottakoon, että poikaystäväni vaihtoi oman kalliimman ja huomattavasti pienempään tilaan pakkautuvan alustavansa tuohon samaiseen makuualustaan nukuttuaan yhden yön minun makuualustallani.
Makuualustan lisäksi käytössä on silkkinen muotoonommeltu aluslakana sekä Warmpeacen kolmen vuodenajan untuvamakuupussi, Vaikka silkkinen aluslakana voi kuulostaa hifistelyltä ja hinta hurjalta, silkkinen aluslakana on kevyt, pakkautuu pieneen tilaan ja lisää huomattavasti nukkumishygieniaa ja siten makuupussin käyttöikää. Lika ja rasva paakkuunnuttaa untuvat ja heikentää makuupussin lämpöarvoa. Tärkein syy itselleni käyttää aluslakanaa onkin makuupusiin varjeleminen, sillä haluan välttää untuvaisen makuupussin pesua kotioloissa tai pesulassa mahdollisimman pitkään. Sen sijaan aluslakana on helppo heittää pesukoneeseen jokaisen vaellusreissun jälkeen, jolloin saa nukkua puhtaassa pussissa seuraavallakin kerralla. Lämpimällä säällä sitä voi käyttää sellaisenaan ja kylmemmällä kelillä se lisää makuupussin lämpöarvoa muutamalla asteella, joten kaikkiaan se on varsin monikäyttöinen. Koska olen panostanut kunnollisiin retkeilyvarusteisiin, minulle on myös tärkeää huolehtia niistä asianmukaisesti.
Rinkan, teltan ja makuupussin lisäksi tärkeimpiä retkeilyvarusteita ovat hyvät kengät ja tuulta ja vettä pitävät lämpimät varusteet. Itselläni on ollut jo usean vuoden käytössä Haltin ulkoilutakki, jonka ostin aikanaan ennemminkin kaupunkikäyttöön kuin vaellustarkoitukseen. Se on ollut erinomainen hankinta, sillä siisteytensä ja vedenpitävyytensä vuoksi se on todella monikäyttöinen enkä näin ollen ole kokenut tarvetta uuden takin ostolle. Käytössä on myös Haltin tuulihousut jotka ovat niin ikään ajaneet asiansa, vaikka eivät olekaan ohkaisuutensa vuoksi tarkoituksenmukaisimmat vaellustarkoitukseen. Kenkinä minulla on käytössä Lundhagsin Vandrat korkealla varrella. Kengät on osoittautunut todella hyväksi hankinnaksi, sillä ne ovat hyvät ja tukevat kävellä hankalassakin maastossa eikä niissä tarvitse liukastella kosteissakaan olosuhteissa. Nilkkaan asti ulottuva kumisaapasmainen osuus pitää jalat taatusti kuivana märässäkin maastossa.
Kengät kannattaa kuitenkin sisäänajaa huolella, eivätkä ne sovellu ns. sunnuntaikävelyyn, sillä ne ovat jäykät ja painavat eivätkä ole edukseen tasaisessa maastossa. Hyvällä huollolla uskon, että kengistä tulee minulle pitkäaikainen ja luotettava vaelluskumppani.
Edellämainittujen varusteiden lisäksi rinkkaan pakkautuu pitkälläkin reissulla yleensä vain muutamat puhtaat vaihtosukat ja alusvaatteet sekä yksi ohut ja paksumpi merinokerrasto sekä ohut untuvatakki leiriolosuhteisiin ja tyynyn virkaa toimittamaan. Hygieniapuolelta rinkkaan pakkautuu hammasharja ja -tahna, retkipyyhe, biohajoavaa pesuainetta, vessapaperia sekä kosteuspyyhkeitä. Lisäksi unimaski on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi Lapin valoisissa kesäöissä. Etelämmässä tai keskikesän ulkopuolella otsalamppu on niin ikään välttämätön varuste.
Muita välttämättömyyksiä ovat ensiapulaukku, reitistä riippuen kartta ja kompassi, puukko, tulenteko- ja ruoanlaittovälineet sekä varavirtalähde. Partioaitan sivuilta löytyy hyvä kooste pakkaustarvikkeista, mikäli suunnittelet ensimmäistä vaellusreissuasi.
Vaikka aloittelevaa vaeltajaa varustelista ja varusteiden hinnat saattavat hirvittää, suosittelen kuitenkin panostamaan kerralla kunnollisiin varusteisiin. Väitän, että mikään ei vie vaellusintoa kastumista, kylmettymistä ja huonoja unia tehokkaammia. Mikäli on vielä epävarma vaellusharrastuksen pysyvyydestä, voi aloittaa päiväretkillä lähiympäristöön, jonne varusteitarve on vähäisempi. Ensimmäisiä yön yli retkiä varten esimerkiksi riippumaton, teltan ja retkikeittimen voi lainata partioaitan lainauspalvelun kautta. Muita hyödyllisiä sivustoja ovat kuinoma.fi tai facebookissa oleva retkeily- ja vaelluskirppis, joista varusteita voi vuokrata tai ostaa kohtuullisin kustannuksin.
Kohti Haltia
Kun reittisuunnitelma ja pakkaussuunnitelma oli tehty, pakkasimme auton ja otimme auton kanssa suunnan kohti Turkua ja Tukholmaa, josta starttasimme matkamme yhdessä kohti Haltia. Matkan varrelle mahtui päiväreissu Göteborgissa ja Oslossa, Bergenissä, Ålesundissa. Ålesundista jatkoimme matkaa kohti Atlantin väylää ja Trondheimia, jossa yövyimme yhden yön hotellissa kahdeksan teltassa nukutun yön jälkeen. Trondheimistä tarkoituksemme oli jatkaa rannikkoa pitkin kohti Haltia, mutta matkaväsymyksen vuoksi ajoimmekin suorinta tietä Haltia kohden. Samalla sovimme, että seuraavalla Norjan reissullamme tulisimme pidemmäksi aikaa vain yhteen kohteeseen, josta tekisimme retkiä lähialueille.
Haltin parkkialueelle guolasjärvelle (guolasjávri) saavuimme myöhään tiistai-iltana 13.8, pitkän ja pelottavan ajorupeaman päätteeksi. Viimeiset parikymmentä kilometriä birtavarresta kohti Guolasjärven parkkipaikkaa, tie oli todella kapea, mutkitteleva ja huonokuntoinen. Renkaat olivat koetuksella ja pelkäsin renkaiden puhkeavan soran vuoksi. En tiedä, pelottiko minua enemmän mahdollisesti vastaantulevat autot, vai se, ettemme näkisi maktan varrella ketään. Levennyksiä ei ollut, näkyvyys oli olematon ja puhelimen kuuluvuuskin oli lakannut jo aikoja sitten. Olinkin suunnattoman helpottunut, kun pääsimme Haltin parkkialueelle tunnin ajamisen jälkeen. Tarkoituksenamme oli yöpyä yö parkkialueella, josta aloittaisimme Haltin huiputuksen aikaisin aamulla.
Aamu oli sumuinen, joten jouduimme lykkäämään lähtöä muutamalla tunnilla. Olimme lukeneet, että reitti olisi merkitty huonosti, jos lainkaan, joten emme halunneet ottaa riskejä sumun ja suunnistamisen suhteen. Sumun hälvettyä, pakkasimme rinkan ja pääsimme lähtemään. Matkaa parkkialueelta Haltille olisi 6 kilometriä ja nousua noin 500 metriä, joista jyrkin nousu kahden ensimmäisen kilometrin aikana.
Kuten arvelimmekin, reitti oli huonosti merkitty; satunnaisia kivikasoja muutenkin kivikkoisessa maastossa, minkä vuoksi eksyimmekin merkityltä reitiltä ylös- ja alastullessa. 'Eksymisestä' huolimatta Haltille nousu sujui helposti kartan ja kompassin avulla. Nousu ei ollut niinkään raskas, sillä etenemistahti oli hidasta kivikon vuoksi. Nousu vei meiltä muutaman tunnin.
Ylhäälle saavuttuamme näimme ensimmäiset ihmiset sitten edellispäivän. Pariskunta oli tullut Haltille Kilpisjärveltä, josta matkaa Suomen korkeimpaan kohtaan kertyy 55 kilometriä suuntaansa. Vaikka edestakaisin reitti on 110 kilometriä, kuulemamme mukaan reitti oli ollut helppo ja hyvin merkitty. Myöskäänn telttaa ei tuolla reitillä tarvitsisi, sillä varattavia autiotupia oli reitillä runsaasti.
Eväinä meillä oli kaksi valmispastapussia, jotka onnistuimme kuitenkin kaatamaan kahteen kertaan. Voitte siis arvata, saimmeko syödäksemme mitään... Tämän lisäksi meillä oli eväänä vain vettä, kuumaa kaakaota, vähäsen suklaata ja turkinpippureita, jotka eivät vieneet nälkää nousun jälkeen.
Nälän vuoksi alastulo oli todella raskasta. Näkyvyys heikkeni sateen ja sumun vuoksi, kivet olivat liukkaita ja liikkuivat askelien alla niin, että alastulo vaati herkeämätöntä keskittymistä.
Lähdimme aamulla liikkeelle kymmenen aikaan ja saavuimme takas parkkialueelle noin puoli seitsemän aikaa, joten kaikkinensa Haltin huiputus vei meiltä liki 9 tuntia.
Mitä reittiin tulee, en suosittelisi sitä aivan aloittelijoille, eikä reitille ole asiaa ilman kunnon kenkiä, karttaa ja kompassia. Fyysisesti reitti ei ollut erityisen raskas, sillä nousua oli vain 500 metriä ja edestakaisinkin pituus oli vain 12 kilometriä + pari kilometriä reitiltä harhailun vuoksi. Maisemat olivat karun kauniita.
Kustannukset
Reissun kokonaiskustannukset kahdelta hengeltä olivat 1272,39 euroa eli ~636 euroa per henkilö. Kokonaiskustannukset jakautuivat seuraavasti:Bensat, laiva- ja lauttamatkat, tie- ja tunnelimaksut: 577,53
Ruoka: 506,89
Majoitus: 106,2
Varustehankinnat: 44,39
Muut: 37,92
Suurin kustannuserä oli liikkumiseen liityvät kustannukset. Vaikka tankkasimme tankin täyteen Suomen ja Ruotsin puolella, jouduimme tankkaamaan muutamia kertoja myös Norjan puolella, jossa tankkaaminen oli oletetusti kalliimpaa. Muut liikkumiseen liittyvät kustannukset muodostuivat laiva- ja lauttamatkoista, tie- ja tunnelimaksuista sekä parkkimaksuista. Länsirannikolla lauttoja oli kymmenkunta, jotka maksettiin lauttamatkan yhteydessä ja jonka kustannukset vaihtelivat 10-20 euron välillä. Tie- ja tunnelimaksut tulevat luultavasti postissa jälkikäteen, viimevuonna osa laskuista tuli vasta puoli vuotta reissun jälkeen.
Toisiksi suurin menoerä olivat ruokaostokset niin eväiden kuin ravintolakäyntienkin muodossa. Kaupasta ostettuihin ruokiin meni 230, 83 ja kahviloihin ja ravintoloihin 276,06. Ruokaan meni yllättävän paljon rahaa siihen nähden, että teimme valtaosan ruoista trangialla ja emme syöneet missään hienommissa ravintoloissa vaan lähinnä ajopäivinä huoltoasemien yhteydessä.
Kahdestatoista yöstä nukuimme 10 teltassa, yhden yön omalla mökillä ja yhden yön hotellissa Trondheimissa. Majoituskulut pysyivät siis varsin maltillisina. Muut kustannukset käsittivät pyörävuokrat Göteborgissa, Oslossa ja Bergenissä ja postikortit sisarusten lapsille ja kummilapsille.
Kaikkiaan kustannukset ovat mielestäni varsin maltilliset kahden hengen reissulta Norjan kaltaisessa kalliissa maassa. Ruokakuluissa olisi pystynyt säästämään huomattavasti, mikäli olisin kuivannut ruoat itse etukäteen, kuten yleensä vaellusreissuilla. Koska aikataulu oli tiivis ja ajopäivät pitkiä, rehellisyyden nimissä iso osa ruokakustannuksista tuli karkkivarastojen täydennyksistä. Toisaalta en tykkää lomalla laskeskella kustannuksia ja telttamajoituksen vuoksi majoituksesta ei tullut kustannuksia.
Yhteenveto
Kaikkiaan reissu oli onnistunut, joskin ajotahti oli tiivis ja kärsin reissuväsymyksestä Ruotsissa vietetyn kesän ja hektisen kevään jälkeen. Norjaan tullaan varmasti palaamaan vielä jatkossakin, mutta ensikerralla kiinostaisi tehdä reissu, jossa pysyteltäisiin pienemmällä, korkeintaan muutaman sadan kilometrin alueella. Tämä kuitenkin edellyttäisi lentämistä kohteeseen ja mahdollisesti auton vuokraamista paikan päältä, sillä edestakainen ajo Norjaan Suomen puolelta on vähintäänkin + 2000 kilometriä + ajokilometrit Norjan puolella. Tällä hetkellä erityisesti aktiivinen vaellus, pyöräily ja melontaloma Norjassa kiinnostaisi kovasti tai vaihtoehtoisesti Norjan kokeminen talvisaikaan.Mitä käytyihin kohteisiin tulee, erityisesti Oslo oli positiivinen yllättäjä, sillä minulla ei ollut kovinkaan korkeita odotuksia sen suhteen. Myös Bergen ja Ålesund olivat todella sympaattisia kohteita, joista jälkimmäisen edustalla oli koko reissun kaunein telttapaikkamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti